Ruoka. Saatanan ruoka. Kauankohan tätä on jatkunu. Liian kauan. Ja ne pirun pro-anat & thinspirationit mihin jäin koukkuun. Ja toi yksi pikkunen joka haukkuu läskiksi jatkuvasti, ei se ymmärrä, se on vasta 12, mut mä ymmärrän et lasten suusta se totuus kuuluu. Ja tänään olin gynekologilla hakemassa e-pilsuja ja se kyseli kaikkea, mm. "ootko sä ollu raskaana", okei se ehkä kuuluu rutiineihin mut meinasin kysyy että no näytänkö mä siltä.. Olisin kuollu ilman mun poikaystävää. Kun on joku, jolle kertoa kaikki, joka kuuntelee ja lohduttaa. Joku joka nostaa sielt skeidast takas ylös niin huhhuh, ku se on tossa ni kaikki on hyvin. Melkeen.. Oon neljä päivää syömättä,ahmin ja oksennan, ja tää sama jatkuu, kunnes tulee parempi päivä, kelaan et joo tää kaikki on nyt ohi, mä päätän niin. Mut ei se oo niin helppoo. Se tulee uudestaan. Se kierre. Oon vielä niin pienikin, ei tää ole kivaa. En pysty päihittää syömishäiriöö, en vaan pysty. Enkä tavallaan haluukkaan. En tiedä, hankala juttu.. Kaipa tää tästä, toivon niin.

 Tänään en tehny mitään jännää, kävin siellä gynellä ja sain e-pillerit, vähän jännitti mut nyt ne on kouras, jee! Ja venyttelin pikkuveljen kanssa. Ja lähdin ulos, ulkona oli kiva sää. Koko päivään en syöny mitään, mut nyt, ku pääsin kotiin, pizzan puolikas, hapankorppu ja valmispastaa, nam. Miten hyvältä ruoka maistuukaan. Nyt aion kyl syödä ihan normaalisti. Ainakin yritän


-kalapullA